Tappelukerho

Minulla on ikävä ala-asteelle. Ala-asteella sai tapella. Se oli kivaa.

Tappelun huumaa ei pysty viemään pois siitä osaksi päässeiltä. Se on aitoa ja puhdasta tunteen paloa. Todennäköisesti jokainen poika on tapellut jossain vaiheessa elämäänsä, vaikka tällä hetkellä vakuuttaakin olevansa kovin väkivallan vastainen. Tappelussa heräämme henkiin tavalla, joka ei ole mahdollista missään muussa hetkessä: veri kiertää nopeammin ja nopeammin, päässä jyskyttää, hengitys tihenee, mutta ikuinen häviö kurkistelee silti aina vaan taustalla. Nämä ainesosat yhdistyvät rituaaliseksi tapahtumaksi, jonka osanottajat ovat tarkoin valittuja. Ketään ei saanut sinulta silloin sitä hetkeä pois, kun tappelit kannustusjoukkojen keskellä ala-asteen inhottavimman tyypin kanssa, aikuisten poissaolevien silmien harittaessa muualle asfalttipihaan. Se oli sinun hetkesi.

Tappelun mekaniikka on yksinkertainen: häviäjä kohtaa nöyryytyksen ja voittajalle suodaan oikeutus ja kunnia. Analysointi taas jää muille, kun taistelijat itse tietävät sydämissään aina lopputuloksen. Mutta yhtä varmaa kuin voittajan loisto, on uuden haastajan saapuminen hänen tielleen ennemmin tai myöhemmin. Tämä on taistelun kaikkein vedenpitävin laki. Nauti siis siitä hetkestästi, kun sen saavutat. Toista et välttämättä enää tule koskaan kokemaan. Tasapelikään ei ole merkki taistelusta, vaan jos valitset taistelun tien, valitset samalla myös ikuisen konfliktin läsnäolon, joka kuitenkin on helpottavampi tunne kuin luovuttajan luo saapuva häviön vierailu.

ali

Nykyään väkivalta on tabu . Se ei ole edes viimeistä seuraava keino, vaan ainoastaan silloin käytössäsi, kun viimein kilahdat ja alat ampua silmittömästi vastaantulijoita kadulla. Vaikka perhettäsi uhattaisiin, et ole välttämättä oikeutettu väkivaltaan. Ainoa hyväksyttävä väkivalta on kolmannen osapuolen (poliisi, järjestyksenvalvojat) käyttämä ja sitä me salaa toivommekin aivojemme sopukoissa, jotka ovat viimeksi olleet aktiivisia ala-asteella. Me emme siis kiellä väkivaltaa, vaan paremminkin ulkoistamme sen. Olemme siirtäneet likaisen työn tekemisen valtiolle, jolla ei tämän takia ole pelkästään paras pääsy materiaaleihin, vaan myös henkinen oikeus käyttää niitä. Väkivalta siis on vaihtoehto, mutta ainoastaan uutisissa ja sanomalehdissä. Tämä, jos mikä, on pelottavaa.

9_12_Ukraina+mellakkapoliisi

Miksi olemme jättäneet vääjämättömän taaksemme? Kauheampaa kuin itse tappelu on odottaa sen hetken saapumista. Se voi tapahtua milloin vain: kävelyllä tai pubissa oluella istuessamme. Olemme yrittäneet karata tätä vuosituhansia vanhaa voimaa jo liian kauan. Voimmeko karata sitä ikuisesti, niinkuin antilooppilauma karkaa leijonaa, joka pitää yksin savannia hallussaan? Itse en ainakaan ala-asteella välttänyt tappelua, vaan otin sen nöyrästi ja innokkaasti vastaan kuin vuosia kateissa olleen ystävän. Minulla on ikävä ala-asteelle.

Mainokset