Inhorealistiset Arviot

”Kun katsot maailmaa värjäämättömien lasien läpi saatat nähdä kakkakikkareen kadulla”.

menetetty1valtakunta

Amoral – Fallen Leaves & Dead Sparrows

amoral

Amoral tekee N’Sync/Sonata Arctica hybridiään haluna täyttää lavanedustat isien rahoja käyttävillä teineillä ja coreskenen katu-uskottavilla jätkillä. Biisit eivät etene minnekkään, eri osaset eivät sovi yhteen keskenään eikä mitään ole tehty loppuun saakka. Ainoana ajatuksena koko levyllä on, ettei ketään vaan loukkaannu tästä. Tämä levy-yhtiön mittatilaustyö liikkuu vaarallisella alueella yrittämällä miellyttää kahta porukkaa, metalcore-äijiä ja myös netissä itkeviä kakaroita. Mitä jos suunnitelma paljastuu, eikä ketään osta levyä? Lafkan markkinointtiassistentti joutuu sitten palaamaan lähiöyksiöönsä onnettomana ainoastaan häntä kännissä hakkaava poikaystävä seuranaan.

Põhjast – Thou Strong, Stern Death

pohjast

Immortalit, Bathoryt sekä muut pakanabändit on kuunneltu ja lisään sekoitettu aimoannos energiaa ja sävellystekniikkaa. Jos haluat kuunnella jotain uutta metallia, niin kuuntele tätä. Biisit ovat pitkiä ja rakentuvat kauniille kitaramelodioille ja riffeille, unohtamatta laulajan uskomatonta raspia. Kappaleiden rakenteet ovat varoen tehty, tasapainoillen toiston ja yllätyksen välissä, lopputuloksena läjä onnistuneita ja kaihoisia metallipurkauksia. Kikkailulle ei jätetä varaa, vaan biisit puskevat läpi harmaan kiveen tiukalla soinnillaan ja energisellä poljennollaan. Tämä on kaunista, lujaa ja vahvatahtoista hevimetallia niille, jotka eivät ole vielä hukkuneet nostalgian syövereihin tai kadonneet arkihelvetin jalkoihin.

Carcass – Surcigal Steel

carcass

Alkuun Europe-intro. Tämä on 80-luvun speed metallia höystettynä Maidenilla. Ei oikeastaan mitään muuta sanottavaa. Ei mitään häkellyttävää, ajatuksia provosoivaa tai miettimään pistävää. Eli täydellistä musiikkia nykyajan metallilaumalle, laimeaa kuin päivän pöydällä seissyt teekuppi.

Beastmilk – Climax

Beastmilk-Climax-800x800

Post-Punk? En ole ihan kärryillä uusista genre-määritelmistä. Joy Division/Depeche Mode siitoksensa tyylillä ulostunkeva Beastmilk onnistuu saamaan kappaleisiinsa groovia ja syvyyttä tiettyyn pisteeseen saakka, joka on ulottumattomissa monilta nykypäivän yhtyeiltä. Laulajalla on homma hallussa, biisit pysyvät kasassa ja laukkaavat eteenpäin, vaikka ote on rento, ellei jopa hellä. Kaikesta huomaa, että muusikot ovat tehneet kotiläksynsä huolella. Lopulta käteen jää vain kumminkin ontto kuori, nostalgiaa, millä ei ole samanlaista taiteellista arvoa kuin lajityypin määrittelijöillä.  Seuraava.

Ranger – Knights of Darkness

ranger

Riffit ovat Priestiltä, ääni King Diamondilta ja melodiat Satanilta. Näiden jätkien kanssa olisi varmaan hauska ottaa pari olutta kuunnellen vanhaa Motörheadia, Mercufyl Fatea ja Diamond Headia vinyyliltä. Pysyttelisivät kuitenkin siellä fanialueella, eihän tätä voi taiteeksi kutsua hyvänä päivänäkään. Tosin kertoo ehkä (suomalaisen) metallin tilasta, että tälläisillä throwback-yhtyeillä on niin kova tilaus. Ei kiitos, seuraava.

Stam1na – SLK

f8898ca23588ef6db0adac571f31a892

Parasta metalcorea, jota olen kuullut.

Mainokset

4 responses to “Inhorealistiset Arviot

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s