Koti, Uskonto ja Isänmaa

Kuva

Tänään on 06.12.2013. Suomen itsenäistymisestä on kulunut tasan 96 vuotta. Linnanjuhlat, Tuntematon sotilas ja Finlandia. Mitä tähän päivään kuuluu? Talvisota. Silloin aikoinaan se yhdisti kansan. Nykyään se erottaa sen. Toisten mielestä koko typerän asian voisi unohtaa ja voisi muistella vaikka siivoojia ja putkimiehiä, niitä jokapäiväisen itsenäisyyden sankareita. Siitä on niin kauan aikaakin.

Itsenäisyys tuntuu tänä päivänä itsestäänselvältä. Mitä sen eteen on tarvinnut tehdä? Minähän voin vapaasti kulkea kaupungilla, ostaa mitä haluan, eikä ketään yritä loukata minun tai seuralaisia, maamme itsenäisyydestä puhumattakaan. Ei se voi olla niin hienoa juttu. Lopettakaa se sotilaista jauhaminen. Mitä suurempaa he muka ovat voineet tehdä? Eivät mitään. Lopulta kumminkin jokainen, joka vertaa itsenäisyyttämme puolustaneita sankareita hetkeäkään miettimättä tavalliseen jokapäiväiseen työntekijään, tekee suuren virheen. Arkiset tekomme eivät ole mitään verrattuna loppumattomana virtana maaperäämme valuneeseen vereen, joka on sittemmin sen pyhittänyt ja lahjoittanut meille, ansiottomille. Meidän päivittäiset teot eivät vahvista tai puolusta itsenäisyyttämme. Päinvastoin, olemme alamäessä kunnes seuraava sota tai konflitki syttyy, ja tulee uusien sukupolvien aika näyttää itsenäisen Suomen voima, tahto ja kunnia.

”Neuvottelijasankareitten” ja ilmaisen terveydenhuollon päivä. Näitä asioita pitäisi juhlia, ei talvi- ja jatkosodan sankareita. Nämä asiat ovat itsenäisen Suomen perusta ja sotasukupolvien perintö. Näillä aseilla ei kumminkaan itsenäisyyttä säilytetä. Ainoa keino sen säilyttämiseen on ikuinen taistelu, niin eilen, tänään, kuin huomennakin, kunnes historian alati samoja uurteita seuraavat virrat vetävät meidät, pienen pohjoisen kansan, taas pyörteisiinsä ja joudumme maailman eteen näyttämölle, kun esirippu repeää auki tykkien jauhaessa ja miesten laotessa seuraavien sukupolvien vuoksi, jotta he voisivat saada verenperintönä oman ja itsenäisen maan. Maan, jota emme ole ansainneet, mutta minkä olemme saaneet velvollisuudeksi puolustaa sitä,  ja säilyttää se taas aina seuraavaksi tulevia sukupolvia varten.

Mainokset