Suomen Sisu

014_IMG_5699Soini Myyttinen henkilö nimeltä Sisu, joka asuu keskuudessamme kuin tuntematon kaduntallaaja. Emme tunne häntä, mutta emme myöskään ajattele häntä kohtaan pahaa. Neutraali reaktio, hyväksymme hänet maailmaamme, niin kuin hyväksymme bussissa vieressämme istuvan henkilön. Kaikki jatkuu ennallaan, vaikka hän onkin olemassa, ajattelee ja hengittää.

Sisu on vahvin yksinäinen ominaisuus, jolla kuvata kansaamme. Tiedämmekö enää mitä se tarkoittaa? ”Sisu on sitkeää, hellittämätöntä tahdonvoimaa, sinnikkyyttä, lannistumattomuutta. Sisun käsite on osa suomalaista kansallisidentiteettiä. Entistäkin tunnetummaksi käsite suomalainen sisu tuli sittemmin talvisodan aikana.” – sanoo Wikipedia. Nämä ovat yleisimpiä vertauksia kansallisesta ylpeydestämme, ehkä jopa kliseitä. Kaikki toistelevat niitä, vaikka merkitys jää epäselväksi. Talvisota, tuo yleisimmin sisuun liitetty tapahtuma, on hyvä aloitus, kun kuviteltu turisti kysyy : ”what is this ”sisu” you speak of ?” Ehkä myös selitämme hänelle lannistamattomuudesta, jolla moderni yksinhuoltajavanhempi ruokkii perheensä tehden kahta työtä ilman hetkenkään vapaa-aikaa. Mutta onko Sisu tätä? Näinhän voisi periaatteessa kuvata ihan mitä tahansa yleismaailmallista kovan tahdon käsitettä, joka ei ole riippuvainen kansallisesta identiteetistä. Erottuuko Sisu näillä sanoilla esim. vanhasta yhdysvaltalaisesta ”where there is will, there is way” käsitteestä? Vai hukkuuko se ainoastaan suureen joukkoon muita kovan tahdon ja lannistumatton mielen ilmaisuja?

Kuva

Ei aloiteta Karjalankannakselta, liian itsestäänselvää. Lähdetään Tervanevalle (katso kuva ylhäällä). ”Sisu, no joo, mutta sehän käytti kaiken maailman kiellettyjä aineita, ja lopulta jopa joi itseltä hengen”. Käsitteemme Sisusta on rikottu, sitä ei enää ole. Se on mikä tahansa brändityöryhmän keksimä markkinointitermi, joka ei soi enää tavallisen kansalaisen korvissa. Talvisota on sodittu jo, tänään ei ole sotia. Missä todistaisimme tahtomme? Millainen on se voima, joka antaa meille, suomalaisille kelpaavan, itsetuntoa kohottavan hengen. Se ei löydy enää Tervanevalta ja Karjalakin on vielä rajan itäpuolella.

Se löytyy meistä, itsestämme, kun katsomme tarpeeksi tarkkaan. Se elää niin Talvisodan taistelijassa, kuin  myös minussa ja sinussa, jokaisessa Suomen maan kansalaisessa, jokaisena aikana. Kätkettynä kauas  se elää vielä,  ja jonain päivänä se nousee, kun kaikki muu on mennyt. Toivo, viha, rakkaus, suru, ystävyys, kateus. Se löytyy kaiken tuon takaa, vaikka ei mitään muuta enää olisikaan, Sisu säilyy. Se säilyy kun kuolema katsoo meitä silmästä silmään. Vaikka vastustajan numerot ovat ylivoimaiset, eikä voitosta näy merkkejä, me jatkamme. Hyökkäämme kunnes viimeinen hengenpihahdus on päässyt ulos kuolevasta ruumiistamme ja Jumalat ovat valmiita ottamaan hengemme käsiinsä. Sisu kantaa meidät rajat tuolle puolen, Sisu elää meissä ja kuolemattomissa sieluissamme.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s